MocomaMOOC, mukana digipedagogisella kurssilla
 |
| Samos, Pythagorion |
Tämä blogikirjoitus käsittelee verkko-oppimista hieman laajemminkin ja samalla kun opetan itseäni tässä, jaan halukkaiden kesken tietoa, jota olen tonkinut verkko-opiskelusta.
Ilmoittauduin innoissani, mutta myös tietyn jännityksen vaivaamana mukaan MocomaMoociin, joka on Omnian, HAMKin, KSAON ja Varian yhteishanke, rahoittajana Opetushallitus. MocomaMooceja on neljä ja olen nyt saamassa valmiiksi ensimmäisen niistä eli Digipedagogisen suunnittelun MOOC -kurssin. Sen aiheena oli oppijaa osallistava verkkopedagogiikka, mm. mobiilioppiminen, pelillisyys ja avoimet oppimisresurssit ja -palvelut. MocomaMooc on ns. cMOOC, ja se viittaa siihen, ett tämä MOOC on yhteistoiminnallinen.
Selostan nyt tässä MOOC-maailmaa laveammin, kuin pelkkänä oppimiskokemuksena, jotta minä ja te lukijat muutkin saatte käsitystä MOOCeista (jos haluatte).
MIKÄ IHMEEN MOOC?
Ensimmäiset MOOCit syntyivät 1990-luvun loppupuolella ja Mooc-kurssit tulivat maailman tietoisuuteen 2012, kun muutama johtava yliopisto lanseerasi maksuttomat, kaikkein tavoiteltavissa olevat verkkokurssit. Osa Mooceista on toki maksullisia, mutta niihin ei vaadita toikkareita tahi sisäänpääsytestejä. Sana MOOC tulee sanoista Massive Open Online Courses. Niillä voi olla tuhansia opiskelijoita. Itsekin olen hakenut hankerahoitusta onnistunesti MOOC-tyyppisille kursseille. Wikipediassa on näppärää kuvausta MOOCeista:
- MOOC on kenelle tahansa kurssitusta. Moocit antavat kaikille mahdollisuuden opiskella miten vain. MOOC voi tarjota koulutuksen mahdollisuudesta kaikille.
- MOOCit voivat syrjäyttää tavalliset perinteiset yliopistot, näin ennustetaan. Mutta uskon siihen, että yliopistoilla ja korkeakouluilla on vakiintunut asema, koska mielestäni Face-to-Face -opetus yhdistettyinä MOOCeihin ja vastaaviin takaa parhaat oppimistulokset.
- Oppijalla on MOOCeillavapaus ja vastuu: Erona ns. perinteiselle akateemiselle väylälle on ainakin kontrollin siirtyminen opiskelijan vastuulle ja koulutuksellinen vapaus. Kontrolli on yleensä ollut opettajalla yliopistoissa ja korkeakouluissa, kun taas avoimissa verkkokursseissa vastuu siirtyy opiskelijalle.
- Mitäs opelle tapahtuu? MOOC-liikkeessä opettaja nähdään enemmän fasilitaattorina, joka edesauttaa opiskelijoita saavuttamaan päämääränsä. Myös koulutuksellinen vapaus on suuri verrattuna perinteiseen opetukseen, sillä MOOCit eivät ole sidottuja mihinkään olemassa olevaan koulutusjärjestelmään tai -rakenteeseen.
MIKÄ IHMEEN MOOC?
Ensimmäiset MOOCit syntyivät 1990-luvun loppupuolella ja Mooc-kurssit tulivat maailman tietoisuuteen 2012, kun muutama johtava yliopisto lanseerasi maksuttomat, kaikkein tavoiteltavissa olevat verkkokurssit. Osa Mooceista on toki maksullisia, mutta niihin ei vaadita toikkareita tahi sisäänpääsytestejä. Sana MOOC tulee sanoista Massive Open Online Courses. Niillä voi olla tuhansia opiskelijoita. Itsekin olen hakenut hankerahoitusta onnistunesti MOOC-tyyppisille kursseille. Wikipediassa on näppärää kuvausta MOOCeista:
- MOOC on kenelle tahansa kurssitusta. Moocit antavat kaikille mahdollisuuden opiskella miten vain. MOOC voi tarjota koulutuksen mahdollisuudesta kaikille.
- MOOCit voivat syrjäyttää tavalliset perinteiset yliopistot, näin ennustetaan. Mutta uskon siihen, että yliopistoilla ja korkeakouluilla on vakiintunut asema, koska mielestäni Face-to-Face -opetus yhdistettyinä MOOCeihin ja vastaaviin takaa parhaat oppimistulokset.
- Oppijalla on MOOCeillavapaus ja vastuu: Erona ns. perinteiselle akateemiselle väylälle on ainakin kontrollin siirtyminen opiskelijan vastuulle ja koulutuksellinen vapaus. Kontrolli on yleensä ollut opettajalla yliopistoissa ja korkeakouluissa, kun taas avoimissa verkkokursseissa vastuu siirtyy opiskelijalle.
- Mitäs opelle tapahtuu? MOOC-liikkeessä opettaja nähdään enemmän fasilitaattorina, joka edesauttaa opiskelijoita saavuttamaan päämääränsä. Myös koulutuksellinen vapaus on suuri verrattuna perinteiseen opetukseen, sillä MOOCit eivät ole sidottuja mihinkään olemassa olevaan koulutusjärjestelmään tai -rakenteeseen.
MOOCeja on pääasiassa kahta tyyppiä xMOOC ja cMOOC. xMOOCit ovat luennoitsijakeskeisiä – kuuluisa puhuja houkuttelee osallistujia. xMoocit sisältävät lyhyitä videoita, joita opiskelijat seuraavat itsenäisesti. Videoista opiskelijat tekevät monivalintakysymyksistä koostuvia tehtäviä ja tenttejä, jotka tarkastetaan automaattisesti.
cMOOCit ovat toiminnan yhteisöllisyyttä korostavia: myös tässä mallissa käytetään videopohjaisia luentoja ja tehtäviä, mutta näiden lisäksi opiskelijoiden oletetaan joko oma-aloitteisesti tai osana MOOCilla opiskelua muodostavan erilaisia sosiaalisia ryhmiä, kuten Facebook-ryhmiä, Google+-alustoja, blogeja tai virtuaalisia tapaamisia.
Olen tyytyväinen siitä, että pääsin tähän MocomaMOOiin, joka on cMOOC, opiskelemaan, koska uskon, että vain yhteisällisellä MOOCilla voidaan taata monipuolinen oppiminen digitaalisessa verkkoympäristössä. Jännitti, koska en ole itse varsinaisesti laatinut kokonaista digipedakurssia tai verkkokurssia, vaikka olenkin tehnyt väitöskirjani aiheesta, miten tukea opiskelijan opiskeluprosessia verkkotyövälineiden ja opettajan avulla Minä oppijana -verkkokurssilla. Tähän liittyi opettajuus ko. verkkokurssilla. Elämääni ovat myös kuuluneet erilaiset muut ICT-hankkeet yli 20 vuotta. Väitöskirjani koski ammattikorkeakouluopiskelijan itseohjautumisen, eli oman opiskelun hallinnan kehittämistä verkkotutorin ja testien, tehtävien sekä oppimispäiväkirjojen kautta.
Suoritin ensimmäisen MocomaMOOCin eli Digipedagogisen suunnittelun avoimen verkkokurssin viime viikolla.
Suoritin ensimmäisen MocomaMOOCin eli Digipedagogisen suunnittelun avoimen verkkokurssin viime viikolla.
MITÄ KOEN MOOC-MAAILMASSA?
Digipedagosisen suunnittelun MOOC oli hyvin selkeä ilmiasultaan, se on rakennettu Google-alustalle. Materiaalit löytyvät helposti. Kurssilla käsiteltiin oppijaa osallistavaa verkkopedagogiikkaa, mm. mobiilioppiminen, pelillisyys ja avoimet oppimisresurssit ja -palvelut. Avainajatuksena oli se, että opittaisiin tekemään verkkokursseja avoimiin oppimisympäristöihin. Tässä "wikittelen" aiheeseen eli Wikipedian pohjalta:
- Avoimessa oppimisympäristössä oppijalla on suuri itsemääräämisoikeus, vastuu omasta oppimisesta ja oppiminen tapahtuu omaehtoisesti, oppimistehtävää ei ole selkeästi määritetty tai rajattu, oppiminen on opiskelijakeskeistä, selkeät opetussuunnitelmat puuttuvat, tavoitteiden sijaan korostetaan itse oppimisprosessia, opetusmenetelmiä hyödynnetään monipuolisesti, opiskelumotivaatio on sisäsyntyistä, esim. omaehtoinen opiskelu, kirjasto tai oppimiskeskus.
- Vastaavasti suljetussa oppimisympäristössä opiskelu on sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, opiskelutahti on ennalta määrätty, opiskelu on oppiaineperustaista ja kohteena ovat selkeästi kaikille yhteiset rajatut ongelmat sekä vastaukset.)
Täältä löytyy muuten selkeä wikiesitys siitä, mitä on verkkoympäristö ja minkä tyyppisiä on olemassa: Verkkoympäristöt ja niiden ominaisuudet
Digipedagogisen kurssin MOOC rakentui neljän webinaarin ja niiden pohjalta tehtävien ja verkkokeskustelun varaan ja oli ilmapiiriltään rento ja avoin.
Webinaari eli verkkoseminaari on internetin välityksellä toteutettu virtuaalinen tapahtuma, johon sekä esiintyjät että yleisö osallistuvat omalta päätelaitteeltaan. Sen hyviä puolia on se, että opiskelija tms. voi koska tahansa nähdä ja kuunnella webinaarin uusiksi ja katsoa pätkissä, kuten ainakin Netflixiä ;). Totesin digipeda-kurssin aikana, että Webinaareissa kannattaa olla reaaliaikaisesti läsnä, kun jouduin yhden katsomaan jälkikäteen aikataulusyistä. Reaaliaikainen webinaarin seuraaminen on hyödyllistä, koska,
- opiskelija saa helposti chat- tai puhekontaktin luennoitsijaan ja muihin kouluttajiin, joita mukana.
- chättäilemällä voi helposti esittää kysymyksiä, antaa palautetta ja ennen kaikkea tutustua muihin verkkokurssilaisiin.
- webinaarissa oli mukana reaaliaikaisesti 15-20 henkeä kurssin noin 50 osallistujasta. Opin tuntemaan ydinporukat, eli näkijät ja tekijät ;).
Webinaareihin liittyi tehtäviä, jotka vaativat kunnollista paneutumista asiaan. Toisaalta huomasin, että jotkut tekivät hyvinkin perusteellisia juttuja, kun taas toiset tekivät rimaa hipoen. Ydinoivallukseni oli, että mitä enemmän panostan tehtäviin, sen enemmän opin. Kilpailin siis nörttimaineesta lähinnä itseni kanssa ?? Välillä jouduin tekemään "pikalaatua”, koska oli muita tehtäviä AmO -koulutuksessa ja ne piti myös tehdä. Toisaalta koin, että kannatti tehdä tehtävät ennen kulloistakin webinaaria, vaikka sitten heikomminkin raapaisten, koska pysyi paremmin kärryillä kurssista. Tehtäviä pystyi paikkaamaan jälkikäteen.
Kurssin rakenteen muodostivat 4 asiaa:
- Osallistava verkkopedagogiikka
Minulle avautui lopultakin se, mitä tarkoitetaan osallistavalla pedagogiikalla ICT-pohjaisessa oppimisessa: sitä että tiedonmuodostus on yhteistä, että välineet ja wimpaimet voivat houkutella oppijan tekemään itse ja/tai yhdessä toisen oppijan kanssa.
- Pelillisyys
Olin jotenkin kuvitellut, että oppimispelit ovat äärihienoja webpohjaisia pelejä, joissa vähintäänkin putoaa tällainen keski-ikäinen reaaliarjessa pyörinyt pesäpallon pelaaja pois kärryltä. Oppimispelit ovat innostavia ja motivoivia pelillisiä työskentelytapoja, joissa opiskelija kilpailee lähinnä itsensä kanssa, mutta näkee myös koko ryhmän tekemiset samalla. Ne voivat olla lyhytkestoisia, mutta nopeita, motiivinkohottajia.
- Mobiilioppiminen
Mobiilioppimisen kuvittelin myös paljon monimutkaisemmaksi ja hienommaksi, kuin mitä se lopulta on. Olin aina kuvitellut, että kännykkä tai tabletti on minitietokoneen ruutu - ja siten erittäin harmillisen pieni! En ole sille korvaa lotkauttanut siis. Mutta sepä onkin nopea toimintatapa opettaa mm. silloin, kun ei voida olettaa, että kaikki opiskelijat esim. koululuokassa tulevat laptop mukanaan kouluun ja että se on aina nopsaan käyttövalmis. Kännykkä taas on miltei joka oppilaalla helposti saatavilla, mikäli opiskelua vaatii mm. pelillistä toimintaa.
- Avoimessa oppimisympäristössä oppijalla on suuri itsemääräämisoikeus, vastuu omasta oppimisesta ja oppiminen tapahtuu omaehtoisesti, oppimistehtävää ei ole selkeästi määritetty tai rajattu, oppiminen on opiskelijakeskeistä, selkeät opetussuunnitelmat puuttuvat, tavoitteiden sijaan korostetaan itse oppimisprosessia, opetusmenetelmiä hyödynnetään monipuolisesti, opiskelumotivaatio on sisäsyntyistä, esim. omaehtoinen opiskelu, kirjasto tai oppimiskeskus.
- Vastaavasti suljetussa oppimisympäristössä opiskelu on sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, opiskelutahti on ennalta määrätty, opiskelu on oppiaineperustaista ja kohteena ovat selkeästi kaikille yhteiset rajatut ongelmat sekä vastaukset.)
Täältä löytyy muuten selkeä wikiesitys siitä, mitä on verkkoympäristö ja minkä tyyppisiä on olemassa: Verkkoympäristöt ja niiden ominaisuudet
Digipedagogisen kurssin MOOC rakentui neljän webinaarin ja niiden pohjalta tehtävien ja verkkokeskustelun varaan ja oli ilmapiiriltään rento ja avoin.
Webinaari eli verkkoseminaari on internetin välityksellä toteutettu virtuaalinen tapahtuma, johon sekä esiintyjät että yleisö osallistuvat omalta päätelaitteeltaan. Sen hyviä puolia on se, että opiskelija tms. voi koska tahansa nähdä ja kuunnella webinaarin uusiksi ja katsoa pätkissä, kuten ainakin Netflixiä ;). Totesin digipeda-kurssin aikana, että Webinaareissa kannattaa olla reaaliaikaisesti läsnä, kun jouduin yhden katsomaan jälkikäteen aikataulusyistä. Reaaliaikainen webinaarin seuraaminen on hyödyllistä, koska,
- opiskelija saa helposti chat- tai puhekontaktin luennoitsijaan ja muihin kouluttajiin, joita mukana.
- chättäilemällä voi helposti esittää kysymyksiä, antaa palautetta ja ennen kaikkea tutustua muihin verkkokurssilaisiin.
- webinaarissa oli mukana reaaliaikaisesti 15-20 henkeä kurssin noin 50 osallistujasta. Opin tuntemaan ydinporukat, eli näkijät ja tekijät ;).
Webinaareihin liittyi tehtäviä, jotka vaativat kunnollista paneutumista asiaan. Toisaalta huomasin, että jotkut tekivät hyvinkin perusteellisia juttuja, kun taas toiset tekivät rimaa hipoen. Ydinoivallukseni oli, että mitä enemmän panostan tehtäviin, sen enemmän opin. Kilpailin siis nörttimaineesta lähinnä itseni kanssa ?? Välillä jouduin tekemään "pikalaatua”, koska oli muita tehtäviä AmO -koulutuksessa ja ne piti myös tehdä. Toisaalta koin, että kannatti tehdä tehtävät ennen kulloistakin webinaaria, vaikka sitten heikomminkin raapaisten, koska pysyi paremmin kärryillä kurssista. Tehtäviä pystyi paikkaamaan jälkikäteen.
Kurssin rakenteen muodostivat 4 asiaa:
- Osallistava verkkopedagogiikka
Minulle avautui lopultakin se, mitä tarkoitetaan osallistavalla pedagogiikalla ICT-pohjaisessa oppimisessa: sitä että tiedonmuodostus on yhteistä, että välineet ja wimpaimet voivat houkutella oppijan tekemään itse ja/tai yhdessä toisen oppijan kanssa.
- Pelillisyys
Olin jotenkin kuvitellut, että oppimispelit ovat äärihienoja webpohjaisia pelejä, joissa vähintäänkin putoaa tällainen keski-ikäinen reaaliarjessa pyörinyt pesäpallon pelaaja pois kärryltä. Oppimispelit ovat innostavia ja motivoivia pelillisiä työskentelytapoja, joissa opiskelija kilpailee lähinnä itsensä kanssa, mutta näkee myös koko ryhmän tekemiset samalla. Ne voivat olla lyhytkestoisia, mutta nopeita, motiivinkohottajia.
- Mobiilioppiminen
Mobiilioppimisen kuvittelin myös paljon monimutkaisemmaksi ja hienommaksi, kuin mitä se lopulta on. Olin aina kuvitellut, että kännykkä tai tabletti on minitietokoneen ruutu - ja siten erittäin harmillisen pieni! En ole sille korvaa lotkauttanut siis. Mutta sepä onkin nopea toimintatapa opettaa mm. silloin, kun ei voida olettaa, että kaikki opiskelijat esim. koululuokassa tulevat laptop mukanaan kouluun ja että se on aina nopsaan käyttövalmis. Kännykkä taas on miltei joka oppilaalla helposti saatavilla, mikäli opiskelua vaatii mm. pelillistä toimintaa.
Mobiililaitteella sujuvat mm. Kahoot -tehtävät, Answergarden ja monen muun sovelluksen käyttö miltei missä ja milloin vaan. Myös webinaareja voi kuunnella sujuvasti kännykän kautta.
- Avoimet oppimisresurssit ja -palvelut
CLUE eli näkökulma koko kurssille oli oman verkkototeutuksen suunnittelu lopputyönä. Tajusin myös, mitä avoimet oppimisesurssit merkitsevät. Ne ovat "koodinpätkiä" mukavassa muodossa, jotka mahdollistavat verkko-pohjaisten kurssiosioiden tai kokonaisten kurssien tekemisen verkossa. Enää ei siten olla riippuvaisia suljetuista kaupallisista kurssialustoista. Avoimuus merkitsee myös sitä, että digikurssin opettaja voi hyödyntää valmiita oppimisratkaisuja, kuten mm. Kahoot, esim. kokeen pidossa yms.
- MOOC -osaamistani tukeva nk. oma toteutus, ulottuu tänä talvena neljän MOOCin alueelle, on viilausta. Rakennan etäoppimisympäristöä siten, että porttina ja kurssin etutilana on Google+ -ympäristö, ja/tai WordPress -ympäristö myös tarpeellisin osin. Kurssi sisältää 2 webinaaria ja muutamia nopeita ja motivoivia työkaluja, kuten mm. Answergarden (käsitteenmuodostus), Kahoot (leikillinen pikatesti). Kurssi sisältää myös videoklippejä ja muuta elävöittävää materiaalia. Tämä kaikki siis suunnitelmatasolla. Toteutusta jatketaan seuraavan MocomaMoocin (Ohjaus ja arviointi) edetessä 6.11. lähtien.
SE KEVYT RANNELIIKE
Kurssilla esiteltiin monia osallistavan verkko-opetuksen työkaluja. Onneksi en ollut ihan ikikylmässä vedessä, koska olen ammatillisissa opettajaopinnoissa käyttänyt digitaalisia oppimisympäristöjä - ja myöskin omissa projekteissani kuten totesin.
- Avoimet oppimisresurssit ja -palvelut
CLUE eli näkökulma koko kurssille oli oman verkkototeutuksen suunnittelu lopputyönä. Tajusin myös, mitä avoimet oppimisesurssit merkitsevät. Ne ovat "koodinpätkiä" mukavassa muodossa, jotka mahdollistavat verkko-pohjaisten kurssiosioiden tai kokonaisten kurssien tekemisen verkossa. Enää ei siten olla riippuvaisia suljetuista kaupallisista kurssialustoista. Avoimuus merkitsee myös sitä, että digikurssin opettaja voi hyödyntää valmiita oppimisratkaisuja, kuten mm. Kahoot, esim. kokeen pidossa yms.
- MOOC -osaamistani tukeva nk. oma toteutus, ulottuu tänä talvena neljän MOOCin alueelle, on viilausta. Rakennan etäoppimisympäristöä siten, että porttina ja kurssin etutilana on Google+ -ympäristö, ja/tai WordPress -ympäristö myös tarpeellisin osin. Kurssi sisältää 2 webinaaria ja muutamia nopeita ja motivoivia työkaluja, kuten mm. Answergarden (käsitteenmuodostus), Kahoot (leikillinen pikatesti). Kurssi sisältää myös videoklippejä ja muuta elävöittävää materiaalia. Tämä kaikki siis suunnitelmatasolla. Toteutusta jatketaan seuraavan MocomaMoocin (Ohjaus ja arviointi) edetessä 6.11. lähtien.
SE KEVYT RANNELIIKE
Kurssilla esiteltiin monia osallistavan verkko-opetuksen työkaluja. Onneksi en ollut ihan ikikylmässä vedessä, koska olen ammatillisissa opettajaopinnoissa käyttänyt digitaalisia oppimisympäristöjä - ja myöskin omissa projekteissani kuten totesin.
Tajusin myös, että ydinasia Webin käytössä opetuksessa on se kevyt ranneliike ja kevyt tekemisen meininki. Tarkoitan tällä sitä, että kun kurssi tarjosi uutta wimpainta ja työkalua, aloin sitä melko heti kokeilemaan. Tekemällä eli kevyesti rannetta heilauttamalla, sitä vain oppii paremmin - ei kauhusta jäykistyneenä, vaan yrityksen ja erehdyksen kautta.
Rohkeasti mukaan!
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti